Paimennustaipumusta(ko)

Perjantaina äiti ja Aava tuli hakee mut koulusta ja suoraan lähdettiin ajamaan kohti Kankaanpäätä. Yövyttiin Katjan ja Sakari-veljen luona. Ilta meni kuulumisia vaihdellessa ja rupatelessa pääasiassa koirista, mikä ei liene yllätys.

Pieni jännitys alkoi tulla vähitellen ennen neitosen suoritusta, vaikka liikkeellä oltiinkin vähän sellasella asenteella et käydään ny kattomassa.. ja siltä se meinasi näyttää aluksi.. Aava ei ollu pätkääkään kiinnostunu lehmistä. Söi vaan tyytyväisenä kakkaa. Oltiin jo luovuttamassa, mutta sitten lamppu syttyi, et hei näähä lähtee liikkeelle, ku mä vähä haukun. Neiti paimensi kantturoita hyvän paimennustaipumuksen verran. Tulos tuli vähän puun takaa, vaikka meitä ihmisiä se välillä haluaakin vähä näpsiä nilkoista. Ja testaajanahan toimi Örjan Skoglund Ruotsista.

Seuraavana vähän videon pätkää paimennuksesta. Älkää antako taustalla kuuluvien kommenttien häiritä! (Itseäni ärsyttää, kun kommentit osuivat aina hyvien pätkien kohdalle, niin niitä kohtia ei voinut leikata pois... niitä ei siis todellakaan ole tarkoituksella jätetty!)

Tällainen pöytäkirja vielä paimennuksesta saatiin:

Kokemus: ei ole tottunut eläimiin

Kiinnostus: täysin välinpitämätön (varmaan ennen kun alkoi paimentaa..)

Liikuttaa: ryntää

Haukkuu liikuttaessa: kyllä

Etäisyys eläimiin: Lähellä eläimiä

Näykkii: ei

Liikkuu sivulta sivulle eläinten takana: Lähes koko ajan

Kerää: Lähtee keräämään, mutta perääntyy

Sitkeys/määrätietoisuus liikuttaessa: Liikuttaa useita kertoja keskeyttäen

Työskentelyetäisyys: Työskentelee vain lähellä ohjaajaa/ei työskentele etäällä

Painostus/itsetunto: Liikuttaa pehmeitä eläimiä ilman apua

Työskentelytemperamentti: Kuuma, mutta pelokas

Sanallinen arviointi: Aluksi ei ollut kiinnostunut, mutta sitten syttyi ja alkoi ajamaan eläimiä.

 paimennuskuvat: Katja Salonen

minähän en sinua pelkää!

Paimennuksien jälkeen otettiin kuvia Otsosta ja lapsista, joita lauantaina mukana oli vain Sakari ja Aava. Ehkä me joskus saadaan sellainen potretti missä on koko poppoo!
Meidän kamerassa olevat ainoat onnistuneet kuvat:

Erkkari 2011

Osallistuimme gööttierkkariin nuortenluokassa saaden tulokseksi EH.

Lähdettiin jo perjantai aamuna ajelemaan kohti Kaarinaa. Saimme tällä reissulla "kaksi kärpästä yhdellä iskulla", sillä helmikuun vanhojentanssit lähestyy ja tiesimme yhden juhlapukuliikkeen Kaarinassa, joka tekee mittatilauspukuja ja ajattelimme, että kun se on kuitenkin hankittava niin samahan se on tehdä jo nyt. Oikeastaan aikeissamme oli, että käymme katsomassa ja sovittamassa, kun kuitenkaan sitä oikeaa mallia ja väriä ei löydy.. Kuinkas ollakaan, sieltäpä se löytyi ja mukaanhan se saatiinkin! Nyt vaan parin etsintään ja prinsessapäivää odottamaan.

Toinen "kärpäsemme" oli Erkkari, Kaarinan Tuorlassa. Perjantai-ilta meni ihastelessa ihanaa pihamaata, jossa kanoja tepasteli vapaana ja paikka oli oikeasti aivan ihana!

Lauantai-aamuna heti seittemältä ylös, ulos ja lenkille.. Siitäpä sitten aamupalalle, vaikka minulle ei oikein mikään maistunut, oli vaan niin etova olo.. Teetä kumminkin ryypin pari kupillista, joka varsinkin aamulla on tosi harvinaista. Sitten vaan tavarat autoon kämpistä ja Aavan tavarat mukaan ja kohti jalkapallokenttää, jossa näyttely oli. Onneksi saatiin häkki semmoiseen kohtaan että vähän edes on varjoa. Kun päivä alkoi paistaa korkeammalta saatiin koira ja itsemme suojaan sateenvarjoilla!

Kehässä Aava käyttäytyi tosi hyvin verrattuna muutaman päivän takaiseen mätsäriin, jossa se ei ollut hetkeäkään hiljaa. Sitä minä ihmettelen, ettei minua jännittänyt YHTÄÄN! en ainakaan tuntenut itse sitä, yleensä siis hermoilen hirveästi, sydän hakkaa ja kädet tärisee, mutta ei nyt. Arvostelu löytyy tästä.

Nuorten narttujen kehän jälkeen palattiin kehän laidalta tavaroitten luo ja äiti alkoi pakkaamaan retkituoleja kokoon. Eipä mennyt kauaakaan, kun äiti horjahti jostain syystä ja väisti takana olevaa häkkiä, ettei kaadu sen päälle ja yhtäkkiä istui maassa ja vasemman polven lumpio oli pois paikaltaan. Kamala tunne! sit keksin et meen toimistosta kysymään ensiapua ja sieltä sanottiin, et sinne on lähteny porukkaa ja lähdin takas. Taksi oli tilattu ja sitä jouduttiin jonkin aikaa odottamaan kunnes se sit tuli. Äiti lähti ja me jäätiin sit sinne. Hirvein paniikki tuli siitä miten me päästään pois, jos äiti ei pysty ajamaan, kun minullakaan ei ihan vielä oo ajokorttia. Sit kun me päästiin lähtemään oli kulunut neljä tuntia ekasta lähtöyrityksestä. Savolaisella sisulla ratin takana äiti painatteli yhden pysähdyksen taktiikalla, kun tankattiin auto. Yli 500 km meni samassa, itseasiassa vähän lyhyemmässä ajassa kun tulomatkalla.

Ensi viikonloppuna Kuopion KV näyttelyyn lauantaiksi ainakin talkoisiin ja sunnuntaina kehään Aavan kanssa. Sitä seuraavana viikonloppuna paimennustaipparit Kankaanpäässä. Niitä odotellessa.

Sakari ihana <3

Treeniä ja treeniä

Omistan tämän postauksen ainoastaan Aavan (koti)treeni-videolle. Tiedän, esteet ovat kotitekoisia ja hyvin "laadukkaita" (tehty ämpäreistä, harjanvarsista yms.), mutta eipä se ole meiän tahtia haitannu :-) Mitäs vielä... vielä ois starter-kurssia yks kerta käymättä ja eilen treeneissä koutsi totesi moneen otteeseen, että huomaa, et ollaan treenattu kotona ja sepä lämmitti kovasti mieltä, vaikka ilman lämpötilakin oli about +30C. Onneks (ja totta kai) hallissa puhalsi ilmastointi!!

lämpöä, näyttelyitä ja omantunnon tuskia

Käytiin Aavan kanssa torstaina Kuopiossa mätsärissä. Aluksi näytti ettei paikalla ole paljon ollenkaan koiria helteen takia (lämpötila oli n. +27C). Mutta mätsärin alkaessa koiria näytti olevan noin 100. Eli suht. paljon ihmiset olivat lähteneet treenaamaan helteestä huolimatta. Kaikki varjopaikat oli täytetty häkeillä ja ihmisillä ja vähänpä hiekkakentällä näkyi porukkaa ennen kehien alkamista. Mentiin Aavan kanssa junioreissa ja samaan aikaan kehässä oli hieno suomenlapinkoira. Aava meni kehässä kuin unelma! Ei minkäänlaista haukkumista, hyppimistä tai mitään muutakaan. Tuomari sanoi, että molemmille koirille voisi antaa punaisen, mutta me Aavan kanssa kuitenkin saatiin se. Kilpailukehiä odotellessa tämä lapinkoira omistajineen tuli luoksemme ja jutellessamme kävi ilmi, että omistajan sisko oli ottanut nyt keväällä göötin. Tuomari valitsi yli kymmenestä (~13) koirasta aluksi 6 ja sitten 4. Pääsimme Aavan kanssa kuuden parhaan joukkoon, mikä oli yllätys sillä helle ja odottelu oli uuvuttanut Aavan.

Lauantai aamuna starttasimme auton kohti Pieksämäkeä. Siellä meitä odotti australialaisen Leonie Darling:n tuomio ja Susannan ja Ettan tapaaminen. Olimme ihan hyvissä ajoin paikalla ja vaikka rokotusten tarkistus jonot olivat pitkiä, pääsimme nopeasti pois jonotuksesta. Odottelu ja Aavan esiintymisen jännitys alkoi kasvaa. En ole ikinä Aavan kanssa jännittänyt kehään menoa ja nyt sitten! Aava ilmeisesti vaistosi jännitykseni ja sen ravaaminen ja käytös oli jotain aivan muuta, kuin mitä pitäisi olla. Tuloksena kuitenkin oli JUN ERI 3. Tulokseen pitäisi olla tyytyväinen ja jollain tavalla olenkin, mutta mieleen jäi kaivelemaan ja ärsyttämään Aavan esiintyminen ja ennen kaikkea se, että miten hienosti se käyttäytyi mätsärissä ja näyttelyssä ihan päinvastoin.

Leonie Darling: "Excellent breed type. Good head & eye, good length of neck. Good body & size. Moves a little wide in front. Good topline, harsh coat."

Pieksämäeltä lähdimme kohti Karttulaa ja mökkiämme sillä agitreenien takia olisi turha ollut lähteä kotiin, koska mökiltämme Kurkimäkeen (treenipaikalle) ajaa vajaassa puolessa tunnissa ja kotoamme siihen olisi mennyt 45 min. 

Aava on näyttänyt merkkejä juoksuista ja niinpä se oli treeneissä housut jalassa, vaikkei vielä mitään tiputellutkaan. Aluksi Aava ei pystynyt tekemään mitään "tyhmien housujen takia", mutta unohti ne nopeasti ja keskittyi olennaiseen. Mennessämme putkeen, siten että juoksen putken ohi Aava välillä juoksi putken ohi ja Aava ei mennytkään putkeen vaan juoksi minun perään, hyppäsi ja näykkäisi. Koutsi sanoi tähän, että jos koira tekee noin se on jätettävä kokonaan huomiotta ja että kotona siihen ei saisi ottaa mitään kontaktia esim. jos se itse tulee luokse rapsuteltavaksi. Hän myös sanoi, että jos ihmisten paimennusta ei nyt saada pois, ei minulla enää puolen vuoden päästä olisi kunnon koiraa. Ymmärsin ja ymmärrän asian edelleen ja aina pihalla leikkiessämme, kun Aava yrittää paimentaa minua, kiellän sitä itku kurkussa, että se tottelisi. Koutsin sanat pyörivät jatkuvasti mielessäni; minulla ei ole puolen vuoden päästä kunnon koiraa! Poden huonoa omaatuntoa siitä, ettei Aava opi kielloista ja huomiotta jättämisestä huolimatta ja tätäkin kirjoittaessani kurkussani tuntuu pala ja kyyneleet ovat vierimäisillään silmistäni.

Ketään tuskin kiinnostaa minun valitukset ja itkut, mutta jos jollain on hyviä vinkkejä paimennuken kitkemiseen ihmisiä kohtaan, niin niitä otetaan avosylin vastaan!

Alkeiskurssi korkattu

Eilen sitten aloitettiin Aavuskan kaa agilityn alkeiskurssi Kurkimäessä ACE:n opeissa. Aluksi Aava oli ihan onnesta soikeena kun pääsi hallille ja treenaamaan putkea, mutta parin harjoituskerran jälkeen vireystila laski. Mutta mutta...

kaikesta huolimatta meillä oli mukavaa ja sehän se pääasia on ;-) Ensiviikon treenit jää välistä serkun ja pikkuserkun ylioppilasjuhlien takia, mutta saatiin ohjeet miten kotona treenata hyppyä :) Jeps, mutta innolla odotan seuraavia reenejä, jotka on muuten samana päivänä kun ollaan menossa Pieksämäelle näyttelyyn. Veikkaan että Aava on vähä sippi sinä iltana..

Itä-Suomen gööttitapaaminen

Kuopiossa järjestettiin tänään gööttitapaaminen. Ohjelmassa oli agilityä, näyttelykoulutusta ja gööttimätsäri. Oltiin Aavan kanssa niin innostuneita agilitystä niin unohdettiin osallistua näyttelykoulutuksiin. Hyvä mieli jäi tapaamisesta ja tällaisia tapahtumia saisi olla useamminkin. Suuri Kiitos järjestäjille! Gööttimätsäriin osallistuttiin ja menestyttiinkin ihan hyvin ja oltiin Sinisten kilpailuluokan toisia!

Innostuttiin Aavan kanssa niin paljon agilitystä, että oli pakko ilmottautua alkeiskurssille. Sitä odotellessa!

Eka puomitreeni

Vauhdin hurmaa aluksi hihnan kanssa

Sinisten toinen ja Punaisten kolmas eli Aava ja Hessu

Epäonni jatkuu

Kävimme tänään hakemassa uuden antibioottikuurin Aavalle. Lääkäri katsoi nyt myös nielurisat, jotka molemmat olivat todella tulehtuneet ja olivat väriltään kirkuvan punaisia, vaikka niiden pitäisi olla suurin piirtein saman värisiä, kuin suu ja kurkku eli vaaleanpunaisia. Jos tämä kuuri ei tehoa on edessämme nielurisojen poisto. Toivotaan nyt, että kuuri ja lumen syömiskielto auttaisivat, ettei tarvitsisi lähteä poistamaan risoja. Toivotaan, toivotaan, toivotaan....