Treeniä ja treeniä

Omistan tämän postauksen ainoastaan Aavan (koti)treeni-videolle. Tiedän, esteet ovat kotitekoisia ja hyvin "laadukkaita" (tehty ämpäreistä, harjanvarsista yms.), mutta eipä se ole meiän tahtia haitannu :-) Mitäs vielä... vielä ois starter-kurssia yks kerta käymättä ja eilen treeneissä koutsi totesi moneen otteeseen, että huomaa, et ollaan treenattu kotona ja sepä lämmitti kovasti mieltä, vaikka ilman lämpötilakin oli about +30C. Onneks (ja totta kai) hallissa puhalsi ilmastointi!!

lämpöä, näyttelyitä ja omantunnon tuskia

Käytiin Aavan kanssa torstaina Kuopiossa mätsärissä. Aluksi näytti ettei paikalla ole paljon ollenkaan koiria helteen takia (lämpötila oli n. +27C). Mutta mätsärin alkaessa koiria näytti olevan noin 100. Eli suht. paljon ihmiset olivat lähteneet treenaamaan helteestä huolimatta. Kaikki varjopaikat oli täytetty häkeillä ja ihmisillä ja vähänpä hiekkakentällä näkyi porukkaa ennen kehien alkamista. Mentiin Aavan kanssa junioreissa ja samaan aikaan kehässä oli hieno suomenlapinkoira. Aava meni kehässä kuin unelma! Ei minkäänlaista haukkumista, hyppimistä tai mitään muutakaan. Tuomari sanoi, että molemmille koirille voisi antaa punaisen, mutta me Aavan kanssa kuitenkin saatiin se. Kilpailukehiä odotellessa tämä lapinkoira omistajineen tuli luoksemme ja jutellessamme kävi ilmi, että omistajan sisko oli ottanut nyt keväällä göötin. Tuomari valitsi yli kymmenestä (~13) koirasta aluksi 6 ja sitten 4. Pääsimme Aavan kanssa kuuden parhaan joukkoon, mikä oli yllätys sillä helle ja odottelu oli uuvuttanut Aavan.

Lauantai aamuna starttasimme auton kohti Pieksämäkeä. Siellä meitä odotti australialaisen Leonie Darling:n tuomio ja Susannan ja Ettan tapaaminen. Olimme ihan hyvissä ajoin paikalla ja vaikka rokotusten tarkistus jonot olivat pitkiä, pääsimme nopeasti pois jonotuksesta. Odottelu ja Aavan esiintymisen jännitys alkoi kasvaa. En ole ikinä Aavan kanssa jännittänyt kehään menoa ja nyt sitten! Aava ilmeisesti vaistosi jännitykseni ja sen ravaaminen ja käytös oli jotain aivan muuta, kuin mitä pitäisi olla. Tuloksena kuitenkin oli JUN ERI 3. Tulokseen pitäisi olla tyytyväinen ja jollain tavalla olenkin, mutta mieleen jäi kaivelemaan ja ärsyttämään Aavan esiintyminen ja ennen kaikkea se, että miten hienosti se käyttäytyi mätsärissä ja näyttelyssä ihan päinvastoin.

Leonie Darling: "Excellent breed type. Good head & eye, good length of neck. Good body & size. Moves a little wide in front. Good topline, harsh coat."

Pieksämäeltä lähdimme kohti Karttulaa ja mökkiämme sillä agitreenien takia olisi turha ollut lähteä kotiin, koska mökiltämme Kurkimäkeen (treenipaikalle) ajaa vajaassa puolessa tunnissa ja kotoamme siihen olisi mennyt 45 min. 

Aava on näyttänyt merkkejä juoksuista ja niinpä se oli treeneissä housut jalassa, vaikkei vielä mitään tiputellutkaan. Aluksi Aava ei pystynyt tekemään mitään "tyhmien housujen takia", mutta unohti ne nopeasti ja keskittyi olennaiseen. Mennessämme putkeen, siten että juoksen putken ohi Aava välillä juoksi putken ohi ja Aava ei mennytkään putkeen vaan juoksi minun perään, hyppäsi ja näykkäisi. Koutsi sanoi tähän, että jos koira tekee noin se on jätettävä kokonaan huomiotta ja että kotona siihen ei saisi ottaa mitään kontaktia esim. jos se itse tulee luokse rapsuteltavaksi. Hän myös sanoi, että jos ihmisten paimennusta ei nyt saada pois, ei minulla enää puolen vuoden päästä olisi kunnon koiraa. Ymmärsin ja ymmärrän asian edelleen ja aina pihalla leikkiessämme, kun Aava yrittää paimentaa minua, kiellän sitä itku kurkussa, että se tottelisi. Koutsin sanat pyörivät jatkuvasti mielessäni; minulla ei ole puolen vuoden päästä kunnon koiraa! Poden huonoa omaatuntoa siitä, ettei Aava opi kielloista ja huomiotta jättämisestä huolimatta ja tätäkin kirjoittaessani kurkussani tuntuu pala ja kyyneleet ovat vierimäisillään silmistäni.

Ketään tuskin kiinnostaa minun valitukset ja itkut, mutta jos jollain on hyviä vinkkejä paimennuken kitkemiseen ihmisiä kohtaan, niin niitä otetaan avosylin vastaan!

Alkeiskurssi korkattu

Eilen sitten aloitettiin Aavuskan kaa agilityn alkeiskurssi Kurkimäessä ACE:n opeissa. Aluksi Aava oli ihan onnesta soikeena kun pääsi hallille ja treenaamaan putkea, mutta parin harjoituskerran jälkeen vireystila laski. Mutta mutta...

kaikesta huolimatta meillä oli mukavaa ja sehän se pääasia on ;-) Ensiviikon treenit jää välistä serkun ja pikkuserkun ylioppilasjuhlien takia, mutta saatiin ohjeet miten kotona treenata hyppyä :) Jeps, mutta innolla odotan seuraavia reenejä, jotka on muuten samana päivänä kun ollaan menossa Pieksämäelle näyttelyyn. Veikkaan että Aava on vähä sippi sinä iltana..

Itä-Suomen gööttitapaaminen

Kuopiossa järjestettiin tänään gööttitapaaminen. Ohjelmassa oli agilityä, näyttelykoulutusta ja gööttimätsäri. Oltiin Aavan kanssa niin innostuneita agilitystä niin unohdettiin osallistua näyttelykoulutuksiin. Hyvä mieli jäi tapaamisesta ja tällaisia tapahtumia saisi olla useamminkin. Suuri Kiitos järjestäjille! Gööttimätsäriin osallistuttiin ja menestyttiinkin ihan hyvin ja oltiin Sinisten kilpailuluokan toisia!

Innostuttiin Aavan kanssa niin paljon agilitystä, että oli pakko ilmottautua alkeiskurssille. Sitä odotellessa!

Eka puomitreeni

Vauhdin hurmaa aluksi hihnan kanssa

Sinisten toinen ja Punaisten kolmas eli Aava ja Hessu

Epäonni jatkuu

Kävimme tänään hakemassa uuden antibioottikuurin Aavalle. Lääkäri katsoi nyt myös nielurisat, jotka molemmat olivat todella tulehtuneet ja olivat väriltään kirkuvan punaisia, vaikka niiden pitäisi olla suurin piirtein saman värisiä, kuin suu ja kurkku eli vaaleanpunaisia. Jos tämä kuuri ei tehoa on edessämme nielurisojen poisto. Toivotaan nyt, että kuuri ja lumen syömiskielto auttaisivat, ettei tarvitsisi lähteä poistamaan risoja. Toivotaan, toivotaan, toivotaan....

Kurkkutulehdusta ja kuumetta

Huomasin tiistaina koulusta tultuani Aavassa jotakin outoa ja pienen miettimisen jälkeen huomasin vian olevan koiran haukkuäänessä. Se oli madaltunut huomattavasti normaalista. No, ajattelin vaan että Aavalla on jonkin sortin äänenmurrosta tai sellaista, että kyllä se ohi menee. Sitten olikin jo keskiviikko ja sama "äänenmurros" jatkui. Torstaina huomasin ettei ääntä tullut oikeastaan ollenkaan, vain ihan pientä pihinää.

No, enhän minä alaikäisenä pystynyt lähtemään viemään sitä lääkäriin kun lähimmälle lääkärille 10km matkaa. Illalla vielä huomasin, että Aavalla on kuumetta, koska sen kirsu oli ihan kuiva ja alkoi läähättää kauheasti vaikka ei tehnyt mitään. Tänään kun tulin koulusta Aava ei ollut kotona niin kuin normaalisti, aavistin siis että iskä on varmaan lähtenyt käyttämään Aavaa. Sieltähän ne sitten heti kohta tulivat Aava normaalissa villissään ja iskä lääkepakkaus kädessään.

Toivotaan, että kuuri tepsii ja Aava paranee ilman uusia lääkäri käyntejä!

Juuka 5.3.2011

Käytiin taas näyttäytymässä, tällä kertaa Juukassa (Juuassa, miten se nyt kirjoitetaankaan). Aikaa siellä menikin vaan kokonaisuudessaan ehkä tunti ja matkoihin yhteensä about 3h. Gööttejä oli arvioitavana 6, joista 2 urosta ja 4 narttua. Tuomarina oli Susanne Wendell,  joka "tuomitsi" Aavan seuraavasti:

"Erinomaista tyyppiä oleva nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Kaunis pää ja väritys. Hyvä ylälinja. Riittävät kulmaukset takana, edestä avoimet. Ulkonevat kyynärpäät. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu ulkonevin kyynärpäin, takaa hyvin. Erinomainen luonne."

Kehätoimitsija antoi meille punaisen nauhan ja ajattelin mielessäni, että sama linja jatkuu eli EH tuli. Sitten tajusin, että näyttelysäännöthän ovat muuttuneet ja tämä minun ajattelemani EH onkin ERI! Jippii! Kilpailuluokassa hävisimme kauniille Jorsakin kasvattamalle nartulle, mutta ei se mitään, tyytyväinen kuitenkin olen tulokseemme! Joka siis kokonaisuudessaan oli JUN ERI JUK 2. Ainoa raivostuttava juttu oli Aavan liikkuminen. "Kyllä se kotona osaa!" -lausahdus oli näyttelymme "teema". Aava oli tosi levoton koko ajan näyttelyssä eikä totellut käskyjä vaan kaikin keinoin yritti saada namin kädestäni. Hyppi, ryntäsi ja kaikkea muuta paitsi ravia. Mutta tästä opiksi ottaneena ja hyviä ohjeita saaneena jatkamme kohti kesää.

Esitin paras uros-kehässä Fennican Jonathan Jovial:in, sillä tämän poika (saman omistajan koiria molemmat) pääsi myös paras uros-kehään.

Monet muuten kysyivät Aavan vanhempia ja sanoivat että on kuulemma Otson kanssa samannäköisiä.