Valitettavaa taas todeta, että en taaskaan saanut ajoissa tätä postausta kirjoitettua ja se tulee ulos vasta nyt. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan...
Agilityn syyskauden vikat treenit olivat lokakuun alkupuolella. Syyskausi jäi siis lyhyeksi lähtiessäni suorittamaan työharjoittelua kauas kotimaisemista. Aavaa en valitettavasti mukaani voinut ottaa, joten se elelee kotikotona. Loppuvuonna emme näin olleen käy viikottaisissa treeneissä.
Täten on tullut myös tauotettua agilityä. Alunperin oli tarkoitus kisata useammat kisat loka-marraskuussa, vaan suunnitelmat muuttuivat ja edessä on yhdet kisat tämän vuoden puolella. Katsellaan sitten kevätkaudella uudelleen.
Koska treenikausi päättyi aikaisin, kokoan tärkeimpiä treeneissä tapahtuneita asioita.
- Kepit joka treeneissä meni ongelmitta, ohjasin kummalta puolelta tahansa. Kepittelyn nopeutuu Aavan saadessa kehuja ja kannustusta.
- Irtoaminen parantunut huikeasti. Enää ei tarvinnut olla putkensuulla heittämässä koiraa putkeen, vaan se haki sen jo useamman metrin päästä saadessaan selkeän ohjauksen.
- Kontakteilla (puomin alastulo) ajoittain ongelmia. Runsaalla palkkaamisella päästy parempaan suuntaan.
Kaiken kaikkiaan syksy meni älyttömän hienosti agilitysaralla. Kepit on pieni peikko vieläkin. Ne sujuvat moitteitta, kunhan vain alkuun pääsee. Ilmeisesti en osaa ohjata keppien alotusta riittävän selkeästi ja Aavan on vaikea hakea niitä. Monilta virheiltä olisi vältytty mikäli ensimmäinen väli löytyisi sujuvasti.
Hallilla treenatessa tuntui, että Aavalle on tullut hirveästi lisää vauhtia, mutta voi olla että seinien sisällä treenaminen aiheutti kyseiset tuntemukset. Huippuahan se tietysti olisi, jos vauhtia olisi entisestään tullut lisää.
Nyt vaan peukut pystyyn, jotta saadaan kevätkaudelle treenipaikka, ja päästään takaisin treenien pariin hiomaan keppialoitukset sun muut kuntoon ja kehittämään taitojamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti