Nimpparisankarit

Maanantaina Akseli vietti nimipäiväänsä. Keskiviikkona oli vuorossa Aava, joka pääsi ensimmäistä kertaa viettämään nimipäiväänsä. Siksipä tämän erikoisen päivän johdosta halusin muistaa oikein kunnolla molempia sankareita. Toki ennen tätäkin Aavaa muistettiin virallisen nimen mukaan Aunen päivänä.

Hauska muuten, että Aavan nimipäivä on 25.3. eli päivälleen kuukauden päästä syntymäpäivästä!

Juhlinnat sujuivat herkkuja kuolaten ja niitä maistellen. Parit nimpparitanssitkin vedettiin ja lisäksi Aksu totesi Aavan juoksun alkavan päivänä minä hyvänsä.

Rakkaimmat ikiliikkujat Aava-Vaava ja Akseli-Nakseli

Kisailut kasarin tahtiin

Hieman emmittyäni olin ilmoittanut Aavan ACEn kisoihin. Teemana 80-luku. Käytiin juoksemassa 2 Esa Muotkan tuomaroimaa mukavaa rataa, mutta nollat edelleenkin antavat odottaa itseään. Miniykkösiä oli ilmoitettu vain 5. Lähtölistojen tultua haukoin henkeäni. Numerolla 1 starttasimme me, jota olin jo ennen ilmoakin jännittänyt ja meinannut jättää ilmon sen takia laittamatta.

Eniten jännitti muistaisinko rataa, mutta toisaalta yritin pitää ajatukset posiitivisina ja mennä ilman paineita. Lähdössä ei enää jännittänyt sen enempää kuin yleensäkään. Olin siis saanut itseni psyykattua enkä ottanut paineita ekana starttaamisesta.

A-rata

A-radan nollatoiveet katosivat ekalla esteellä. Jostain syystä Aava lähestyi hyppyä huonosti ja rima tuli alas. 5. esteen jälkeen Aava haistoi kuvaamassa olleen poikaystäväni ja pinkaisi aidan varteen haistelemaan. Olin ihan äimänä, koska Aava ei koskaan ole tuolla tavalla karannut eikä viime kisoissakaan poikaystäväni kiinnostanut ollenkaan. *

Karkauksen jälkeen se hyppäsi vitoshypyn uudelleen, joten siitäpä hylky. Loppurata meni ihan ok, keppien alku hieman vielä ontuu.

B-rata

B-radalla kepeille meno oli taas vaikeaa vaikka yritin ottaa Aavan haltuuni siten, ettei se kuumuisi minun pysähtymisestä. Aava ei kestä jos liikkeeni pysähtyy radan aikana missään vaiheessa, mutta myös asennollani on väliä. Tuli todettua tämä viime treeneissä. Kielto siitä joka tapauksessa tuli. Rata eteni mukavalla temmolla aina pituudelle asti, jonka jälkeen Aava TAAS karkaisi. Virheitä tästä ei kuitenkaan tullut, mutta aikaa kului. Puomin kontaktilta tuomarin käsi nousi ja minä olin myöhässä ohjaamassa putkelle, joten pientä hermostumista oli havaittavissa koirassa. Tulos tehtiin, jossa ei kuitenkaan hirveästi kehumista ole. 10rv + 7,20s yliaikaa.

Jokseenkin olen aika pettynyt aina, kun tuloslistalla ratavirheiden lisäksi aikavirhe on plussalla. Tiedän, että kun meillä sujuu niin ajat alittuu (ainakin ykkösluokassa). Ja vaikka yliajat johtuu aina jostain, jolloin rata ei sujukaan suunnitelmien mukaan, niin mielessäni kiroan "@&%¤ yliaika". Mielummin vaikka hylky, kun yliaikaa.....

Tällä kertaa meillä oli onni matkassa. Kaksi koirakkoa teki nollan ja kaksi hylyn, joten palkintopallille päästiin näissäkin kisoissa.

Putkeen lähetykset molemmilla radoilla (ysi ja kymppiputkille) onnistuivat hienosti eikä Aavakaan joutunut yhtään arpomaan mitä pitäisi tehdä. Taikasana taitaa olla määrätietoiset ja selkeät "putkeen" käskyt, onnistuu nimittäin paremmin kuin "putkeenputkeenputkeen".

Tuomari totesi kättelyssään, että olisi meille sen nollankin suonut, joten kaipa tuomaritkin näkevät meissä potentiaalia. Kaksi kertaa palkinnoille ollaan päästy ja kaksi kertaa meille on samasta asiasta sanottu ja kehuttu.

Nyt vähän harmittaa, kun ensi viikonlopun kisat menevät meiltä ohi. Aavan juoksut alkavat todennäköisesti ihan näillä näppäimillä, joten en halunnut riskeerata. Jännäsin näitäkin kisoja olisiko päästy osallistumaan. Seuraavan kerran kisoja mietinnässä toukokuussa ulkokentillä.

*) Viime kisoissa Aava karkasi B-radan kepeiltä, koska oli saanut ennen rataa vainun juuri saapuneista porukoistani ja luuli ratahenkilöä tutuksi. Silloin ei poikaystävästä ollut mitään väliä. Tällä kertaa pelkästään poikakaverini oli mukana ja ilmeisesti Aavan piti löytää joku tuttu. Yleensä se ei välitä poikakaveristani. Tästä viisastuneena taidan pyytää seuraavilla kerroilla kuvaajaksi muita kuin perheenjäseniä.

Ei nollat empimällä tule

Viime maanantain treenin jälkeisestä huonosta fiiliksestä johtuen jouduin pohtimaan todella tarkasti ilmoitanko Aavan seuraaviin lähiseudun kisoihin. Lisäksi takaraivossa kolkuttelee, että jos Aava aloittaakin juoksunsa etuajassa ja kisat jäävät käymättä.

Sain tehtyä päätökseni ja ilmoitin Aavan kahdelle radalle. Edellisen treenin surkuttelu on lopetettava ja suunnattava katse seuraavia treenejä ja kisoja kohti. Nollat ei empimällä tule, eikä varsinkaan jos olisin päättänyt jättää kisat tietoisesti välistä. Muutamia vuosia sitten olin lähes vastaavassa tilanteessa, kun mietin ilmoitanko koiran näyttelyyn vai en. Ilmoitin, ja ensimmäinen SERTihän se silloin napsahti. Toivoa sopii, jos historia toistaisi itseään.

Lähdetään jälleen hakemaan kisakokemusta rennolla fiiliksellä ilman pakkonolla tavoitteita. Tehdään maanantain treeneissä kisanomainen treeni ja katsotaan mihin rahkeet riittää kisoissa.

Peukut pystyyn, että Aava malttaa olla juoksematta vielä ensi viikon!

FB:n gööttiryhmässä kiertää namihaaste, johon mekin nyt otettiin osaa. Nätisti Aava malttoi odotella, vaikka kuola suupielistä valuikin ja joutui pitämään katseensa suurimmaksi osaksi pois nameista välttyäkseen kiusaukselta.

Muutoksia koulutusmetodeissa

On jo aikakin muuttaa ajatukset teoiksi. Olen päättänyt (ja aloittanutkin osaa) tehdä muutoksia joihinkin koulutusmetodeihin agilityn saralla.

2on2off-kontaktit juoksukontakteiksi

Jo kesällä yritin siirtyä näihin, mutta syksyn treeneissä kuitenkin halusin vielä yrittää pysäytyskontakteja. Vuoden vaihteessa totesin, että nyt on aika vaihtaa. Syy miksi vaihdoin oli puhtaasti vauhti. Aava ei jostain syystä koskaan hiffannut pysäytyskontaktien tarkoitusta ja ennakoi himmaamalla vauhtia paljon ennen kontaktialuetta. Saattoipa se jäädä keikkumaan A:n harjallekin.

Alusta asti, uudestaan kontaktien opetusta ei onneksi tarvinnut aloittaa, vaan alastulo pitää saada varmemmaksi ja itsenäisemmäksi.

Vaihdon jälkeen totesimme yhteistuumin koutsin kanssa, että 

a) kontaktit on nopeammat

b) juoksukontaktit sopivat paremmin meille

c) pitkähkörunkoiselle, matalaraajaiselle koiralle 2o2o-asento voi olla epämieluinen/haasteellinen, minkä takia Aavakin ehkä sitä karttoi

Vielä toistaiseksi joudun alastulossa hieman varmistamaan ja "vetämään nenästä" Aavaa. Joka treeneissä meillä ei ole kontakteja ja siksipä tuloksien näkyminen voi viedä jokusen tovin. Onneksi kevät ja kesä on tulossa ja pääsen pian virittelemään omatekoiset kontaktit kotikodon takapihalle.

Kuumumiseen puututtava tarkemmin ja herkemmin

En koskaan pääse tästä ongelmasta mikäli en ota "kovia otteita" käyttöön. Tarkoitus on alkaa pitämään tiukkaa linjaa siitä, mikä agilityssä on sallittua ja mikä ei. 

Ensiaskeleita asian parantamiseksi olen ottanut tiedostamalla

a) mikä on ongelma

b) mistä ongelma johtuu

Askeleita tarvitaan lisää, jotta päästään päämäärään. Tästä lähtien, jos koira näyttää kuumumisen merkkejä, yrittää paimentaa/komentaa näpsimällä tai haukkumalla: tekeminen LOPPUU siihen.

Muistakaa siis sivusta meidän menoa seuraavat muistuttaa asiasta, jos itse yritän katsoa läpi sormien tai en itse tajua puuttua asiaan.

Superpalkkaa putkille ja kepeille

Vaikka putket ja kepit ei enää sinällään ole todellinen ongelma, tarvitsee ne vahvistusta ja paljon lisää treeniä. Putkista nimenomaan mutkaputket, joille lähettäessä joudun ohjaamaan hirttämällä. Lisäksi (mutka)putkille irtoaminen aiheuttaa ohjaajalle välillä harmaita hiuksia. Suorat putket ja putket muuten useimmiten sujuvat ongelmitta.

Kepit sujuvat jo varsin hyvin. Radanosana ne pitää ohjata edelleen pelkästään oikealta puolelta. Irrallisena esteenä ne menee ihan ok myös "väärältä" (vasemmalta) puolelta ohjatessa.

Tarkoitus olisi saada näille mahdollisimman paljon treeniä yksittäisinä esteinä käyttäen palkkana naksutinta ja superpalkkaa, joka poikkeaa tavanomaisesta.

***

Jottei meno menisi liian totiseksi, loppukevennyksenä video Aavan syömisen jälkeisestä rutiinista.

Silakan ruodintaa

Tämän illan treeneistä jäi sen verran hampaankoloon, että haluan ruotia niitä täälläkin. Teemana oli kädetön ohjaaminen.

1. Uskomatonta, miten koira aistii ohjaajan vireystilan

Olin stressannut aiemmin päivällä ollutta tenttiä koko edellisviikonlopun. Siitä selvittyäni kiiruhdin koulusta suoraan hakemaan Aava mummolasta ja sieltä treeneihin. Väsymys, verensokerit alhaalla: soppa on valmis. Hermot meinasi mennä koko ajan ja Aava hoksasi voivansa kokeilla tahallaan mitä ja minkä verran kestäisin.

2. Aktivointi ennen treenejä

Pelkät hihnalenkit ei riitä meidän neidille treenipäivinä. Ensimmäinen kierros treeneissä menee (lähes) täysin koiran ylimääräisen energian purkamiseen. Se tietysti vie motivaatiota ohjaajalta, kun mikään ei ota onnistuakseen.

Tänään en tietenkään voinut vaatia isovanhemmiltani riehumista koiran kanssa jäisten teiden ja pihamaan takia.

Toisaalta liika aktiviteettien järjestäminen treenipäivänä näkyy kuitenkin koiran väsymisenä ja kuumumisena (jälleen kerran). Haluan treenata koiran ehdoilla tehden sen verran toistoja kuin koira kestää lopettaen onnistuneeseen suoritukseen. En halua syödä muiden ongelmien lisäksi enää sen motivaatiota!

3. Kuumuminen

Rataa suoritettaessa epävarmojen tilanteiden tullessa se tuijotti minun jalkoja ja odotti hetkeä jolloin hyökätä (lue: tarttua lahkeeseen). Yleensä en itse sitä huomaa, mutta tänään kädetöntä tehdessä kiinnitin siihen huomiota. Myös lähdössä se välillä kuumuu (jos ohjaaja kuumuu), muttei siinä napsi lahkeista.

Esimerkkinä radalla tapahtunutta: keppejä Aava ei osannut hakea pelkän vartalo-ohjauksen ja käskyjen perusteella vaan juoksi vierelläni tuijottaen MINUA eikä edessä olevaa estettä. Epävarmuus iski ja hampit lahkeeseen. Kädellä ensimmäisen välin näytettyäni kepit menivät hyvin.

4. Yksivärinen tummansininen putki

Kuulostaa ehkä typerältä, mutta olen alkanut epäillä, että hallilla oleva yksivärinen putki on Aavalle mörkö. Aiemmin en sitä tajunnut, mutta tänään sopivassa kohdassa istuessani ja rataa möllöttäessä syttyi lamppu. Putkiongelmat, joita meillä on lähiaikoina ollut, on tapahtuneet juuri ko. putken kohdalla. Kyseinen putki on ollut viimeisimpien muistikuvieni mukaan mutkana lähiaikoina. Mietin onko putki muita putkia pimeämpi ja siksi hankalampi koiralle? Onko putkella sattunut joskus jotain vai olisiko putkessa ollut joskus jotain Aavan mielestä hirveää? Pohdinkin, että olisi mielenkiintoista kokeilla ko. putkea suorana, aiheuttaisiko edelleen hirvitystä...

Tosin ohjauksellakin on oma osuutensa.

Voiko olla edes mahdollista, että koira vierastaisi yhtä tiettyä putkea?

Pallopeliä!

Kotiin päästyämme se silti oli maailman ihanin ja paras, vaikka reeneissä ohjaajan aivoon ottikin. En voi syyttää koiraa kaikesta, koska se lukee minua kuin avointa kirjaa ja siksipä on itsellä monesti peiliin katsomisen paikka.

Välillä alkaa yksinkertaisesti vaan kypsyttämään se, että ongelmista ei päästä ja samoja asioita joudutaan hinkkaamaan satoja toistoja eikä edistystä tunnu välillä tapahtuvan. Toisaalta olen kiitollinen siitä, että päästiin palaamaan takaisin aksaradoille. Otan opiksi virheistä, pohdin mitä voisin tehdä toisin ja ehkä seuraavan kerran osaan toimia toisin.

Kaiken kaikkiaan kädetön ohjaaminen kaikkine haasteineen oli mielenkiintoista. Huomasin omalla kohdalla, kun käsillä ohjaaminen oli "kielletty" ei osannut käyttää myöskään ääntänsä. Oli vaan olo, etten saa tehdä muuta kun juosta ja väännellä kroppaa. Koutsit lupailivat myös äänetöntä ohjausta jossakin välissä, joka voi myös olla melko jännä kokemus.